Robots, Autonomy, and Responsibility

We study whether robots can satisfy the conditions for agents fit to be held responsible in a normative sense, with a focus on autonomy and self-control. An analogy between robots and human groups enables us to modify arguments concerning collective responsibility for studying questions of robot responsibility. On the basis of Alfred R. Mele’s history-sensitive account of autonomy and responsibility it can be argued that even if robots were to have all the capacities usually required of moral agency, their history as products of engineering would undermine their autonomy and thus responsibility

Kollektiivinen vastuu

The doctoral dissertation Collective Responsibility: Against Collectivism offers an indirect defence of the individualist position in the debate concerning collective moral responsibility. As such it swims against the general tide as it were. However, the individualism defended in the dissertation is of a rather weak kind, allowing a range of collective entities. The main claim of the thesis is that only human agents qualify as moral agents, and thus moral responsibility, either individual or collective, is to be ascribed to individual agents either individually or collectively. The thesis consists of four articles. A major part of my thesis consists of critical evaluations of some available versions of the collectivist position with respect to collective moral responsibility, the position according to which collectives in their own right are, at least in some cases, capable of bearing moral responsibility independently of the individual members of the collective. My approach in the articles is to argue that collectives in their own right are not capable of bearing moral responsibility and thus the collectivist rendering of collective moral responsibility is not a viable option. I argue herein that collectives, even if acceptable as agents, cannot satisfy conditions of moral responsibility in the way that would make it fair to hold collective agents morally responsible in their own right.Tutkielmassa puolustetataan individualistista kantaa kollektiivista vastuuta koskevassa keskustelussa. Sellaisena se kulkee valtavirtaa vastaan. Tutkielmassa puolustettu individualismi on kuitenkin melko maltillista sikäli, että se on yhteensopivaa useiden erilaisten kollektiivisten entiteettien hyväksymisen kanssa. Tutkielman keskeinen väite on, että vain ihmisagentit ovat moraalisia agentteja ja siten moraalinen vastuu, yksilöllinen tai kollektiivinen, tulee attribuoida yksilöille joko yksin tai yhdessä. Tutkielma koostuu neljästä artikkelista. Tutkielmassa arvioidaan kriittisesti kollektivistista kantaa edustavia kollektiivisen moraalisen vastuun näkemyksiä. Kollektivistisen kannan mukaan jotkut kollektiivit ovat kykeneviä kantamaan vastuuta itsenäisinä toimijoina riippumatta niiden yksilöjäsenistä. Tutkielmassa argumentoidaan, että kollektiivit eivät ole kykeneviä kantamaan moraalista vastuuta ja siten kollektivistinen näkemys kollektiivisesta moraalisesta vastuusta ei ole kestävä. Tutkielman argumentin mukaan vaikka hyväksyisimmekin jotkut kollektiivit agenteiksi eli toimijoiksi, ne eivät kuitenkaan täyttäisi moraalisen vastuun kantamisen ehtoja ja siten niiden pitäminen itsenäisesti moraalisesti vastuullisina ei olisi reilua niitä kohtaan

A We-mode Account of Group Action and Group Responsibility

Peer reviewe

Etelä-Suomen raakapuuvarat laskennalliseen pölkytykseen perustuen.

TutkimusartikkeliTutkimuksessa selvitettiin Etelä-Suomen havutukkipuun jakautuminen eri laaturyhmiin. Mänty- ja kuusirungoilla laaturyhminä olivat oksaton ja kyhmytön tyvitukki, kuivaoksainen väli- tai tyvitukki sekä terveoksainen latvatukki. Lisäksi kuusirungoista erotettiin omaksi ryhmäkseen latvaläpimitaltaan yli 40 cm:n tukit. §§ Tutkimusaineistona käytettiin valtakunnan metsien 8. inventoinnin koepuita, jotka apteerattiin kahdella eri tavalla. Laatuapteerauksessa tavoitteena oli käyttää rungon eri laatuosat maksimaalisesti hyödyksi ja pitää laatuosat erillä toisistaan. Jakauma-apteerauksessa pyrittiin ennalta asetettuun pituustavoitteeseen laatuluokan sisällä sekä sallittiin siirtymä paremmasta laatuluokasta huonompaan laatuluokkaan. Koko Etelä-Suomen laaturyhmittäiset tukkiosuudet saatiin yleistämällä koepuiden laskennalliset apteeraustiedot lukupuille keskiarvomenetelmällä. §§ Jakauma-apteerauksessa mäntykoepuiden oksattoman tyvitukin määrä aleni 30 % ja terveoksaisen tukin määrä lähes 40 % laatuapteerauksen tukkimääriin verrattuna. Vastaavasti kuivaoksaisen tukin määrä kasvoi 14 %. Kuusikoepuiden jakauma-apteerauksessa terveoksaisen tukin määrä aleni 17 % ja kuivaoksaisen tukin määrä lisääntyi 9 % verrattuna laatuapteerauksen mukaisiin tukkimääriin. §§ Laatuapteerauksen perusteella oksatonta ja kyhmytöntä mäntytyvitukkia oli 17,0 % Etelä-Suomen männyn kokonaistukkitilavuudesta ja kuusityvitukkia 4,2 % kuusen kokonaistukkitilavuudesta. Terveoksaista mäntytukkia oli 8,0 % ja kuusitukkia 24,8 % tukkitilavuudesta. Kuivaoksaisen mäntytukin osuus oli 74,3 % ja kuusitukin 69,3 %. Lisäksi latvalapimitaltaan yli 40 cm:n kuusitukkia saatiin 1,2 % tukkitilavuudesta

Laurea-ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmatyön arviointi : Loppuraportti 30.3.2007

Laurea-ammattikorkeakoulussa on toteutettu perusteellinen ja laaja opetussuunnitelmauudistus, joka käynnistyi vuonna 2004. Keskeisenä syynä uudistusprosessin käynnistämiseen oli pyrkimys saada opetussuunnitelmat vastaamaan ja tukemaan Laurean keskeisiä strategisia valintoja. Tavoitteena on ollut erityisesti edellytysten luominen ammattikorkeakoulun kolmen tehtävän integraatiolle ja ammattikorkeakoulussa kehitetyn LbD-mallin (Learning by Developing, kehittämispohjainen oppiminen) käyttöönotolle. Laurean opetussuunnitelmien runko muodostuu yhteisistä juonteista, jotka ovat eettinen osaaminen, globalisaatio-osaaminen, innovaatio-osaaminen, reflektio-osaaminen ja verkosto-osaaminen. Koulutusohjelmakohtainen opetussuunnitelma rakentuu kuhunkin alaan liittyvien osaamisteemojen ympärille. Uudet opetussuunnitelmat otettiin käyttöön syksyllä 2006. Laurean opetussuunnitelmauudistuksen toteutumista on seurattu ja pyritty tukemaan ammattikorkeakoulun itsearvioinnin lisäksi myös ulkoisen arvioinnin avulla. Laurea valitsi tarjousten perusteella Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun (nykyisin Haaga-Helian ammatillinen opettajakorkeakoulu) arvioinnin toteuttajaksi. Arviointi toteutettiin kahdessa vaiheessa. Vuoden 2005 lopulla läpiviedyn väliarvioinnin tavoitteena oli selvittää uudistusprosessin onnistumista ja tukea opetussuunnitelmatyön etenemistä prosessin aikana. Vuoden 2007 alkupuolella toteutetussa toisessa vaiheessa arvioitiin uudistusprosessia kokonaisuutena ja valmiin opetussuunnitelman toimivuutta käytännössä. Tämä raportti on yhteenveto opetussuunnitelmatyön arvioinnin tuloksista

Laurea-ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman työn arviointi

Laurea-ammattikorkeakoulun opetusssuunnitelmatyön arviointi on Helia Ammatillisen opettajakorkeakoulun toteuttaman opetussuunnitelmaprosessin väliarvioinnin raportti. Raportti arvioi Laurea-ammattikorkeakoulun mittavaa opetussuunnitelmauudistusta, joka käynnistyi vuonna 2004. Opetussuunnitelmatyön yhteydessä luodaan palveluinnovaatioita ja osaamista tuottava sekä Laurean strategioiden toteuttamisen turvaava laurealainen opetussuunnitelmamalli. Laurean kaikkien koulutusohjelmien opetussuunnitelmat uusitaan tämän yhteisesti valitun mallin mukaisesti. Valittu malli on juonneopetussuunnitelma, jossa on ammattillistiedollisen ja ammatillistaidollisen osaamisen lisäksi viisi yhteistä ydinosaamista, jotka prosessinomaisesti otetaan haltuun oppimisprosessin kuluessa. Nämä ydinosaamiset, joita kutsutaan Laurean juonteiksi, ovat eettinen osaaminen, reflektio-osaaminen, innovaatio-osaaminen, verkosto-osaaminen ja globalisaatio-osaaminen. Väliarviointi antaa tärkeitä kehittämisehdotuksia opetussuunnitelman uudistusprosessin loppuunsaattamisen turvaamiseksi. Uusi juonneopetussuunnitelma otetaan käyttöön elokuussa 2006

Julkishallinnon verkkopalveluiden saavutettavuus – tapaustutkimus Pohjan- maan kuntien verkkosivuista

Tämä tutkimus käsittelee julkishallinnon verkkopalveluiden saavutettavuutta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitkä vaatimukset näiden saavutettavuuteen on asetettu ja kuinka hyvin olemassa olevat sivustot toteuttavat vaatimuksia. Tutkimuksessa analysoidaan toteutettuja verkkosivuja ja tarkastellaan vastaavatko ne säädöksiä saavutettavuuden osalta. Lisäksi pyritään löytämään mahdollisia kehityskohteita ja tekemään ehdotuksia saavutettavuuden parantamiseksi verkkosivustoilla. Suoritettava analyysi rajataan käsittelemään Pohjanmaan kuntien verkkosivuja. Työn toteutus jakautuu neljään pääosioon. Ensimmäisessä osiossa määritellään mitä saavutettavuus on ja kerrotaan mitä hyötyä hyvästä saavutettavuudesta on. Toisessa osassa tarkastellaan kuntien verkkopalveluita ja niitä koskevaa lainsäädäntöä ja ohjeistuksia. Kolmas osio koostuu saavutettavuuden arviointimenetelmien esittelystä ja analysoinnista. Viimeisessä osiossa esitellään tehty Pohjanmaan kuntien verkkosivujen saavutettavuustutkimus ja tehdään analyysin pohjalta johtopäätöksiä verkkosivustojen tilanteesta. Analyysin lopputuloksena saatiin kattava kuva saavutettavuuden nykytilasta tutkitulla sivuilla. Sivustojen saavutettavuudessa havaittiin merkittäviä puutteita. Yksikään sivusto ei toteuttanut täysin niille asetettuja vaatimuksia. Tutkimuksessa havaittiin myös, että yleisimmät saavutettavuusongelmat toistuvat lähes kaikilla sivustoilla. Keskeisin kehitysehdotus saavutettavuuden parantamiseksi on että olemassa olevia saavutettavuusvaatimuksia tulisi noudattaa paremmin. Tässä tutkimuksessa esitelty EU:n direktiiviehdotus julkishallinnon verkkopalveluiden saavutettavuudesta voi parantaa voimaan tultuaan ja toteutuessaan tilannetta merkittävästi, koska se määrittelee lakisääteiset saavutettavuus vaatimukset julkishallinnon verkkosivuille.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Tutkimusasemien viljelymaiden ravinne- ja raskasmetallipitoisuuksien seuranta : Muutokset aikavälillä 1992-1997

Viljelymaiden ravinne- ja raskasmetallipitoisuuksien seurantaa varten kerättiin syksyllä 1997 maanäytteet Maatalouden tutkimuskeskuksen (nykyisin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, MTT) ja Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen tutkimusasemien peltolohkoilta. Seurantaan kuului 16 tutkimusasemaa eli 16 maatilaa. Seurattavia näytealoja oli yhteensä 122 ja ne olivat samat kuin vuonna 1992. Myös kerätyistä näytteistä tehtiin kaikki samat määritykset kuin aiemminkin lukuunottamatta lajitekoostumusta. Koko aineistoa tarkasteltaessa viljavuusluvuista muuttuivat pH, kalium ja rikki. Tosin pH:n mediaanin alenema oli vähäinen. Sen sijaan kaliumin vähentyminen ja rikin lisääntyminen olivat selvempiä, 13 ja 15 %. Viljavuuslukujen maatilakohtaisissa keskiarvoissa oli muutoksia lukuunottamatta kalsiumia. Maan fosforipitoisuus suureni yhdellä ja rikkipitoisuus kolmella tilalla. Magnesiumpitoisuus pieneni kahdella ja pH-luku neljällä tilalla. Kuitenkin eniten muutoksia oli yksittäisillä lohkoilla johtuen erilaisista viljelytoimenpiteistä. Esimerkiksi pH-luvun sekä kalsium- ja magnesiumpitoisuuksien suurentuminen johtuivat kalkituksesta. Voimaperäinen viljely suurine typpimäärineen taas johti hyvinkin huomattavaan pH:n ja ravinnepitoisuuksien alentumiseen. Hivenravinteista boori, rauta ja mangaani lisääntyivät kyseisellä aikavälillä, kun koko aineistoa tarkasteltiin. Kupari ja molybdeeni hieman vähentyivät. Tilakohtaisina keskiarvoina tarkasteltuna boori lisääntyi neljällä ja sinkki yhdellä tilalla. Kupari väheni yhdellä ja molybdeeni neljällä tilalla. Maan booripitoisuuden selvä lisääntyminen johtui lannoitteiden mukana tulleesta boorista ja sinkkipitoisuuden nousu sinkkiä sisältäneiden puutarhan Y-lannoksien käytöstä. Raskasmetalleista kadmiumin vähentyminen oli selkeä yleinen ilmiö. Pitoisuus aleni yhdellätoista tutkimusasemalla kuudestatoista ja muillakin tutkimusasemilla, yhtä lukuunottamatta, kehittymisen suunta oli aleneva. Useilla asemilla myös kromin ja nikkelin pitoisuus pieneni. Sen sijaan lyijyn pitoisuus lisääntyi kolmella tutkimusasemalla ja useilla muillakin suunta oli kohoava niin, että koko aineiston mediaani suureni. Tämä siitä huolimatta, että lyijypäästöt Suomessa alenivat 90-luvulla merkittävästi. Vanadiinin pitoisuus lisääntyi johtuen siitä, että terästeollisuuden kuonia oli käytetty kalkitusaineina.vokTiivistelm